perjantai 15. syyskuuta 2017

Tapani Bagge (toim.) Tykki


Kesälomareissulla paikallisen kirjaston poistomyynnistä hankittu kirja, joka osoittautui yllättävän hyväksi. Kirjaan on kirjoittanut aina yhden kappaleen kaksitoista suomalaista rikoskirjailijaa. Tarinoita yhdistää Lahti 35 -sotilaspistooli, joka kulkee kirjassa vuosikymmeneltä toiselle ja rikoksesta toiseen. Osassa tarinoista ase siirtyy hyvinkin sujuvasti seuraavaan tarinaan, mutta kaikissa sen liikkeet eivät ole niin selviä ja tämä vähän häiritsi. Kirjan hienous on mielestäni siinä, että sen ansiosta luin montaa kirjailijaa, jota en ole aikaisemmin lukenut ja nyt tiedät monta kirjailijaa, joita haluan lukea lisää ja myös muutamia, joita en todellakaan halua lukea lisää.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 24 (kirjassa selvitetään rikos) ja 47
 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

torstai 14. syyskuuta 2017

Mika Wickström: Shefki Kuqi - Kosovon härkä

Kuva Book Beat -sivustolta: https://www.bookbeat.com/fi/kirja/shefki-kuqi-kosovon-harka-42232

Sain Book Beat -palvelun kuukaudeksi kokeilukäyttöön ja melkein ensimmäiseksi tallensin sen kirjastooni juuri ilmestyneen Shefki Kuqin elämäkerran. Muutoin en ehkä tähän kirjaan olisi tarttunut, mutta Kuqi oli suosikkijalkapallojoukkueeni valmentajana vuoden verran ja siksi kiinnosti lukea hänestä lisää. Juuri kirjan julkistamisen alla hän kyllä sai potkut Turun Interin päävalmentajan paikalla ja erityisen kiinnostavaa oli siksi kuunnella kirjan viimeisiä sivuja. Tallensin Kosovon härän siis äänikirjana ja kuuntelin sitä lähinnä kävelylenkeillä, mutta joskus myös kotitöitä tehdessä. Olen aika vähän kuunnellut äänikirjoja, mutta totesin, että kävelyn viihdykkeeksi ne sopivat loistavasti. 
Koska Shefki Kuqi on samanikäinen kanssani, tuli monta kertaa mieleen, että hän on kyllä ehtinyt niin paljon enemmän ja varmaan siksi vaikuttaa paljon vanhemmalta :) Kirja muistutti monesta asiasta, jotka olin unohtanut, vaikka suomalaista jalkapalloa olen aikaisemminkin seurannut. Vaikka kirja kertoo paljon Shefkin Englannin vuosista, niin minua kiinnosti vielä enemmän hänen ura Suomessa. Monta hauskaa tarinaa toki oli Englannistakin ja paljon myös surullisia tarinoita niiltä vuosilta. Kirjan loppupuoli valmentajan työstä Suomessa oli ehkä se mielenkiintoisin, koska se oli itselleni tutuinta asiaa. Kun Shefki sai potkut Interin valmentajan paikalta, niin totesin, että se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, sillä minä ihan pidin hänestä valmentajana :) Heti potkujen jälkeen ja nyt tästä kirjasta tuli esiin asioita, jotka hieman käsitystäni muuttivat. Mutta se käsitys ei  mihinkään muuttunut, että värikäs elämä tällä persoonalla on ollut ja siksi kirja todellakin kannatti lukea - tai siis kuunnella.

Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 37 (kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu vähintään 20 kirjaa), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja). 

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Rauli Virtanen: Reissukirja

Kuva Elisa Kirjan sivulta: https://kirja.elisa.fi/ekirja/reissukirja#

Luin Reissukirjan e-kirjana ja lähinnä sitä tuli luettua iltaisin. Monta kertaa kävi niin, etten seuraavana iltana muistanut kaikkea lukemaani ja lukemiseen tuli myös pitkiä taukoja. Osan kirjasta olen siis lukenut moneen kertaan, kun on pitänyt kerrata, että mitä siinä sanottiinkaan :) Reissukirjan lukeminen on ollut mielessä pitkään ja ehkä siksi odotin siltä vähän enemmän. Tai sitten vain luin liian väsyneenä enkä huomannut kaikkia kirjan hienouksia. Pidin erityisesti kirjan alkupuolesta, jossa Rauli Virtanen kertoo ensimmäisistä ulkomaanmatkoistaan, joista kirjoitti lehtijuttuja. Niistä kerrottiin laveammin kuin monista myöhemmistä matkoista. Yhteen kirjaan ei tietenkään mahdu yksityiskohtaisia tarinoita kymmeniltä vuosilta, mutta loppua kohden tarinoinnin tahti tuntui kiihtyvän. Hyvin mielenkiintoinen kirja kuitenkin ja mielelläni olisin lukenut vielä monta kymmentä sivua lisääkin :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11 (jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja - vaikka Rauli Virtanen on kirjoittanut työkseen, niin mielestäni toimittaja on eri asia kuin kirjailija), 29 (kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluaisin oppia - hän osaa kirjoittaa lehtijuttuja ja toimittaja oli joskus haaveammattini), 36 (elämäkerta tai muistelmateos), 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pitkään) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit). 

maanantai 14. elokuuta 2017

Carl Hiaasen: Onnen koukussa


Toinen keväällä dyykkaamani Hiaasenin kirja oli tämä Onnen koukussa. Pääosassa kirjassa on lottokuponki, jonka suurella voitolla pitäisi lunastaa maa-alue, jotta se pysyisi rakentamattomana. Lottokuponki kuitenkin varastetaan ja sen varastaneita pikkurikollisia päätyy jahtaamaan varastetun lottokupongin oikea omistaja häntä haastattelemaan tulleen toimittajan kanssa. Tärkeässä osassa on myös pikkukaupungin uskonnolliset ihmeet, kilpikonnat ja rosvojen jäljillä olevan toimittajan vaimo.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 30 (kirjan nimessä on tunne), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Leena Putkonen, Mari Koistinen: Ruokamysteerit


Saimme Ruokamysteerit jo alkuvuodesta toiselta sen kirjoittajista, mutta vasta nyt kesällä sain kirjan luettua loppuun. Ruokamysteerit-kirjassa käsitellään ruokaa ja sen tuotantoa todella monipuolisesti ja kirjaan on mahdutettu paljon asiaa. Tämä ei siis ollut ihan keveintä iltalukemista ja monesti piti seuraavana päivänä kerrata, että mitä olinkaan väsyneenä edellisenä iltana lukenut. Monimutkaisia ja välillä vaikeaselkoisia asioita käsitellään kuitenkin hyvin ymmärrettävästi ja kirja herättää halun etsiä lisää tietoa monesta asiasta. Jokaisen kappaleen loppuun on kerätty tiivistelmä käsitellystä asiasta ja pidin tästä todella paljon. Samoin jokaisen kappaleen lopussa kirjoittajat kertovat lyhyesti millaisia valintoja he tekevät juuri käsitellyn asian suhteen ja mitä asiasta ja omista valinnoistaan ajattelevat. Mitä minä jäin erityisesti miettimään kirjan luettuani? Omaa kahvinjuontiani ja suklaanhimoani, että mitä vaikutuksia niillä on.

Lukuhaasteessa tämä sopii vain kohtaan 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

lauantai 12. elokuuta 2017

Carl Hiaasen: Myyräntyötä


Taloyhtiömme roskakatokseen oli taas joku tyhjentänyt kirjahyllynsä sisällön. Siististi muovipusseihin pakatuista kirjoista nappasin mukaani kaksi Hiaasenin dekkaria, koska olen lukenut näitä ennenkin ja pitänyt niistä. Myyräntyötä-kirjan luin jo jokin aikaa sitten ja juuri se sai minut pohtimaan, että tämä amerikkalainen mieskirjailija saa miten naurahtelemaan ääneen dekkareidensa äärellä, mutta en muista pitkään aikaan lukeneeni yhtäkään suomalaista mieskirjailijaa, jonka huumori olisi oikeasti naurattanut.

Hiaasen yhdistää dekkareihinsa aina luontonäkökulman ja Myyräntyössä oli niin luonnonsuojelua kuin rahan tekemistä harvinaisilla eläimillä. Eläinpuistosta varastetaan kaksi sinikielistä myyrää, lajinsa viimeiset ja puiston PR-työntekijä kirjoittaa tapahtuneesta tiedotteen. Hän kuitenkin alkaa ihmetellä ja kyseenalaistaa eläinpuiston kummallisia tapahtumia ja sotkeutuu vyyhtiin, jossa on niin mafiapomoja kuin aseistettuja mummoja. Sanoisin, että taattua Hiaasenia tämä kirja: mahdottomia tapahtumia, jotka melkein voisivat olla totta ja kaikki menee juuri sen verran överiksi, että tapahtumiin voi suhtautua huumorilla.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 6 (kirjassa on monta kertojaa), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 41 (kirjan kannessa on eläin) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit)

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Sara Razai: Olen etsinyt sinua


Kirjaston poistohyllystä napattu kirja, joka takakannen perusteella viehätti erityisesti siksi, että sen tapahtumat sijoittuvat nykyiseen kotikaupunkiini Turkuun. Kirjan tapahtumiin oli helpompi eläytyä, kun tiesi, millaisissa maisemissa siinä liikuttiin. Turku-kuvauksista ja kauniista lauseista pidin tässä kirjassa, mutta itse tarinasta en oikein saanut kiinni. Kirja kertoo, miten suomenruotsalainen Annika ja Samim-niminen nuori maahanmuuttajamies kohtaavat ja tutustuvat. Yhteistä heillä on ainoastaan se, että molemmat puhuvat huonosti suomea ja molempien kaverit varoittelevat, ettei suhteesta tule mitään. Sara Razai kirjoittaa kauniisti hyvinkin arkipäiväisistä asioista ja siitä pidin, mutta silti en saa tätä kirjaa sopimaan suosikkikirjojeni joukkoon, vaikka haluaisin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (kirjablogissa kehuttu kirja), 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 27 (kotipaikkaani liittyvä kirja), 42 (esikoisteos), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).