tiistai 11. heinäkuuta 2017

Sara Razai: Olen etsinyt sinua


Kirjaston poistohyllystä napattu kirja, joka takakannen perusteella viehätti erityisesti siksi, että sen tapahtumat sijoittuvat nykyiseen kotikaupunkiini Turkuun. Kirjan tapahtumiin oli helpompi eläytyä, kun tiesi, millaisissa maisemissa siinä liikuttiin. Turku-kuvauksista ja kauniista lauseista pidin tässä kirjassa, mutta itse tarinasta en oikein saanut kiinni. Kirja kertoo, miten suomenruotsalainen Annika ja Samim-niminen nuori maahanmuuttajamies kohtaavat ja tutustuvat. Yhteistä heillä on ainoastaan se, että molemmat puhuvat huonosti suomea ja molempien kaverit varoittelevat, ettei suhteesta tule mitään. Sara Razai kirjoittaa kauniisti hyvinkin arkipäiväisistä asioista ja siitä pidin, mutta silti en saa tätä kirjaa sopimaan suosikkikirjojeni joukkoon, vaikka haluaisin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (kirjablogissa kehuttu kirja), 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 27 (kotipaikkaani liittyvä kirja), 42 (esikoisteos), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Harri Hietala: Mustanmeren valssi


Lomareissulla tuli käytyä myös lomailupaikkakunnan kirjastossa ja erityisesti houkutteli siellä oleva poistohylly. Hyväkuntoisia ja melko uusia kirjoja sai ihan ilmaiseksi. Useammasta sieltä löytyneestä kirjasta luin ensimmäisenä Mustanmeren valssin. Kirja perustuu kirjoittajan kokemuksiin rahtilaivalta, jossa hän oli nuorena poikana töissä. Mustanmeren valssi oli monellakin tapaa mielenkiintoista luettavaa: olen aina ollut kiinnostunut työstä merellä ja sen lisäksi tämä kirja antoi kiinnostavan ajankuvan: 60-luvun lopussa teini-ikäinen poika pääsi laivalle töihin ilman koulutusta. Kirjan lopussa ollut merimiesslangin sanasto tuli kyllä tarpeeseen, vaikka suurimman osan sanoista pystyi päättelemään :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjan nimi on mielestäni kaunis - tosin se on tainnut saada nimensä samannimisestä laulusta), 5 (kirjassa liikutaan luonnossa - kyllä merikin on luontoa), 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kajsa Ingemarsson: Vettä vaan


Jokunen vuosi sitten ostin tämän kirjan kirpparilta, mutta nyt vasta sain sen luettua. Tällä kertaa takakansi ei pettänyt eli tämä oli mukavan kevyttä hömppää. Päähenkilö Stella on dekkarikirjailija, jonka elämä näyttää ulospäin täydelliseltä: komea ja menestynyt poikaystävä, kaunis ja tyylikäs ulkonäkö, hieno koti ja varaa tehdä, mitä huvittaa. Dekkarisarjansa viimeistä osaa kirjoittaessaan Stella kuitenkin joutuu luopumaan kauniista kodistaan vesivahingon takia ja poikaystäväkin paljastuu petturiksi. Julkisuudessa elävän naisen elämää riepotellaan juorulehdissä ja tarinaan sekaantuu myös liian innokas fani. Lopulta Stella joutuu miettimään, onko tärkeintä pitää kulissit kunnossa ja mitä hän oikeasti haluaa elämältään. Päähenkilö ei ole erityisen rakastettava, mutta hänen lähipiirinsä on vielä raivostuttavampia persoonia, joten kirjassa on sopivan karrikoituja henkilöhahmoja. Mikään muu tässä kirjassa ei ärsyttänyt kuin se, että joko käännöksessä tai jo alkuperäisessä kirjassa on sekaannuksia nimissä. Välillä Stellaa kutsutaan kirjojensa päähenkilön nimellä tai toisinpäin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos tai paremminkin kirja kertoo kirjasta, jossa selvitetään rikos), 29 (kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluaisin oppia - hän osaa kirjoittaa kirjoja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

maanantai 22. toukokuuta 2017

Joanne Harris:Appelsiinin tuoksu


Olen varmaankin ostanut tämän pokkarin kirpparilta sen enempää miettimättä. Muistelin, että Joanne Harris on ehkä kirjoittanut jotain kivaa Ranskaan sijoittuvaa hömppää, jossa ruoka on tärkeässä osassa. Kyllähän tässä kirjassa ruuasta puhutaan, mutta suurempi osa on kirjan päähenkilön lapsuuden/nuoruuden tapahtumissa ja miten ne ovat hänen elämäänsä vaikuttaneet. Samalla kun käydään läpi päähenkilön äidin jättämää muistikirjaa aukenee vanhat tapahtumat miehitetystä Ranskasta ja erään saksalaissotilaan vaiheet siellä. En ollut pettynyt, vaikkei Appelsiinin tuoksu ollutkaan kevyttä hömppää, vaan se oli melkein kuin salapoliisiromaani, missä vuosikymmenten takaiset asiat selviävät pala palalta.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 23 (käännöskirja), 26 (sukutarina), 28 (olen lukenut kirjailijalta aiemmin vain yhden kirjan - muistaakseni), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä


Kirjastossa oli näkyvästi tyrkyllä tämä pieni kirja ja koska olin kuullut siitä, niin otin sen luettavakseni. Nopeasti luettu, vaikka tämä pitäisi lukea ajatuksen kanssa ja miettiä, mitä kirjailija oikeasti sanoo. Kirjan esimerkit koskevat afrikkalaista kulttuuria, mutta asiat olivat ainakin itselleni tuttuja, vaikka erilaisessa kulttuurissa olen kasvanut. Tätä kirjaa tai paremminkin esseetä on kritisoitu kovasti sen jälkeen, kun se päätettiin jakaa Suomessa kaikille 9-luokkalaisille luettavaksi. Luulen, että kovaäänisimmät kritisoijat eivät ole tätä lukeneet, vaikka kannattaisi.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 23 (käännöskirja), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

lauantai 13. toukokuuta 2017

Reidar Palmgren: Kirpputori


Tämä taisi olla kirjastossa jossakin telineessä erityisesti tyrkyllä ja nappasin sen mukaani, kun takakannen perusteella kirja kuulosti hauskalta ja humoristiselta. Sitä se varmaan onkin jonkun mielestä... Kirpputoria lukiessani mietin, että koska viimeksi olisin lukenut suomalaista mieskirjailijaa, jonka teksti on huvittanut tai jopa naurattanut. Tämä ei siis huvittanut eikä varsinkaan naurattanut. Ehkä itsekeskeisen, ikuisesti muusikon urasta haaveilevan aikuisen miehen pohdinnat ja toilailut on tosiaan jonkun mielestä hauskoja, mutta minä luin kirjan vähän väkipakolla loppuun. Toki siellä lopussa on valaistuminen, miten päähenkilö yht'äkkiä ymmärtääkin asioita ja muiden ihmisten tunteita, mutta se ei lukukokemusta parantanut. Tulipahan luettua kuitenkin :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Timur Vermes: Täällä taas


Tämä kirja osui silmiin kirjastossa käydessäni ja nappasin mukaani takakannen perusteella. Tarinassa Hitler herää henkiin vuonna 2011 Berliinissä ja ryhtyy jatkamaan tehtäviään siitä, mihin jäi kuollessaan. Hän päätyy television viihdeohjelmaan esittämään itseään, saa oman työhuoneen ja sihteerin, joka opastaa hänet  mm. internetin ihmeelliseen maailmaan. Aluksi kirja huvitti, mutta nyt loppua kohden mietin entistä enemmän, että noinko sujuvasti Hitler sujahtaisi 2010-luvun elämänmenoon ja saisi toteuttaa ajatuksiaan.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 12 (politiikasta tai poliitikosta kertova kirja), 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella), 23 (käännöskirja), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 32 (kirja on inspiroinut muuta taidetta - siitä on tehty elokuva), 42 (esikoisteos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).