Kari Kallonen, Petri Sarjanen: Lauri Törni 1919-1965

Ostin tämän kirjan miehelleni lahjaksi, mutta ennenkuin hän ehti sitä lukemaan, niin minä nappasin sen luettavakseni. En ollut kouluaikoina mitenkään kiinnostunut historiasta, kaikista vähiten sotahistoriasta, mutta ympärillä olevien historiaintoilijoiden vuoksi olen minäkin vähitellen kiinnostunut aiheesta. Tämän kirjan ostin ihan sen vuoksi, että sattui löytymään halvalla ja ajattelin sen sopivan miehelleni lahjaksi. Lauri Törnistä etukäteenkin jotain jo tiesin, en vähiten sen vuoksi, että suosikkibändimme Sabaton on tehnyt hänestä laulun.
Kirja ensimmäisessä kappaleessa ollaan Vietnamissa, mutta sen jälkeen se seurailee järjestelmällisesti Törnin elämää alkaen lapsuudesta Viipurissa. Paljon asiaa on tiivistetty alle 300 sivuun, tietyt asiat saavat enemmän sivuja ja jotkin ohitetaan yhdellä lauseella. Lapsuutta ja nuoruutta Viipurissa käsitellään melko pitkälti, mikä on kyllä minun mielestäni mielenkiintoista, mutta yhtä perusteellisia selostuksia olisin halunnut lukea monista muistakin elämänvaiheista. Lauri Törnistä voi olla montaa mieltä, tämä kirja esittelee eri puolia hänestä, ehkä kuitenkin korostaen hyviä puolia. Jonkinlainen ennakkokäsitys minulla oli henkilöstä ja tämä kirja lisäsi siihen käsitykseen paljon inhimillisyyttä. Pitää varmaan lukea muitakin kirjoja samasta herrasta, jotta saan monipuolisemman käsityksen.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (historiaa käsittelevä tietokirja), 26 (elämäkerta tai muistelmateos), 29 (kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja), 44 (kirjassa joku kuolee) ja 45 (suomalaisesta miehestä kertova kirja).

Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann

Taas jumppapaikkani kirjahyllystä lainattu kirja, sieltä löytyy useampi Shieldsin kirja, mutta en ole niitä erityisemmin haalinut luettavakseni. Periaatteessa tykkään, mutta jonkinlainen synkeä pohjavire on mielestäni hänen kirjoissa. Tässä kirjassa on sen nimen mukaisesti kaiken keskipisteenä Mary Swann -niminen kotirouva/maatalon emäntä. Kurjissa oloissa asunut Mary Swann kirjoitti runoja, joita julkaistiin paikallislehdessä ja juuri ennen väkivaltaista kuolemaansa hän ehti viedä ison nipun runoja kustantajalle. Paljon myöhemmin Mary Swannin runoista järjestetään symposiumi, johon osallistuu niin tutkijoita kuin Mary Swannin joskus tunteneita. Kirjan keskivaiheille saakka eri ihmiset valmistautuvat symposiumiin ja loppuosassa hämmästellään symposiumin tapahtumia. Osa henkilöhahmoista on karrikoituja ja siksi erityisen ärsyttäviä ja juonen käänteetkin ovat välillä melko uskomattomia, periaatteessa näiden asioiden pitäisi olla vain viihdyttäviä, mutta välillä ne häiritsevät minua eivätkä oikein tunnu sopivan sinänsä vakavaan juoneen. Loppu on kuitenkin niin onnellinen kuin se tässä kirjassa voi olla :) Todennäköisesti tulen lukemaan Carol Shieldsin kirjoja myöhemminkin, ihan vaikka vaan sen takia, että saisin selville, pidänkö niistä.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 16 (en ollut ennen kuullut kirjasta) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Peter Hoeg: Lumen taju

Lumen taju on lainattu jumppapaikkani kirjahyllystä. Kirjasta olen kuullut aikaisemmin, mutta takakannen perusteella en siitä innostunut. Lainasin silti, koska mitään kiinnostavampaa ei sillä kertaa hyllyssä ollut ja jotain luettavaa kaipasin. Kirja kuitenkin tempaisi mukaan ja lopulta totesin, että juonen rakenteet, jotka useimmissa kirjoissa lähinnä ärsyttävät, toimivat tässä oikein hyvin. Takakannen perusteella odotin melko perinteistä dekkaria ja mietin, että kuinka synkkä on kirja, jossa selvitetään pikkupojan kuolinsyytä, varsinkin kun pohtijana on pojan ystävä. Kirjan avattuani selvisi, että pojan ystävä olikin ihan aikuinen ja kuolemalla ei erityisemmin mässäillä. Tarina vie kauaksi kerrostalon pihalta, jonne poika kuoli ja juoni polveilee moneen suuntaan. Useimmiten minua ärsyttäisi yhtä moneen suuntaan liikkuva tarina, mutta tässä se toimi kuitenkin hyvin ja tykkäsin kirjasta.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijaa) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Elizabeth Gilbert: Tahdonko?

Dyykkasin tämänkin kirjan taloyhtiömme roskakatoksesta. Tosin se oli jätetty siistissä kassissa roskisten viereen monen muun kirjan kanssa. Olen jokunen vuosi sitten lukenut Eat, Pray. Love -kirjan samalta kirjoittajalta ja torkkunut kirjasta tehdyn elokuvan läpi. Tahdonko? on jatko-osa tuolla kirjalle ja kun tosiaan sen lukemisen jälkeen olen torkkunut sen leffan läpi, niin en odottanut suuria tältä kirjalta. Sinänsä ihan hauskaa luettavaa, koska kirja kertoo avioliittoperinteistä eri kulttuureissa. Samalla taustalla etenee kirjoittajan oma avioitumistarina. Jotenkin nämä kirjan kaksi eri teemaa kuitenkin jäivät kovin irrallisiksi toisistaan. Ihan kiva siis, voisin jopa joillekin kavereilleni suositella luettavaksi, mutta mitään suuria tuntemuksia tämä ei herättänyt.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 2 (matkakertomus), 13 (kirjan nimi on kysymys) ja 19 (kirjan kirjoittaja on unelmatyössäsi - haaveilin joskus kirjailijan urasta).

Tarquin Hall: Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus

Tämän kirjan ostin kirpparilta sen enempää tutkimatta. Intialainen dekkari kuulosti mielenkiintoiselta ja sitä se olikin. Hyvinkin perinteistä dekkarimenoa, mutta höystettynä intialaisilla mausteilla :) En kerro juonesta tämän enempää, mutta päähenkilä Vish Puri on herrasmies-salapoliisi, joka tykkää korostaa sitä, että Intiassa oli salapoliisitaidot jo korkealla tasolla, kun Briteissa vasta aloitteli joku Sherlock Holmes :) Toisaalta hauska ja toisaalta ärsyttävä piirre kirjassa on se, että siinä on käytetty paljon ilmauksia Intian eri kielillä. Nämä kaikki löytyvät kyllä lopussa olevasta sanastosta, mutta kesken lukemisen ei viitsisi sanastoa selata ja toisaalta kaikki suomennokset haluaisi heti tietää, jos ne vaikka paljastavat jotain oleellista. Jossain kohdissa tekstiä vieraskieliset ilmaukset oli suomennoksena heti perässä, mutta periaatteessa kaikkien piti kai olla vain lopun sanastossa suomennettuna. Kirjan luettuani luin sanaston vielä kertaalleen läpi, koska sekin oli loppujen lopuksi hauskaa luettavaa.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan tuotantoa) ja 16 (en ollut koskaan ennen kuullut kirjasta).

Gilles Germain: Palatsi Moikan varrella

Dyykattu kirja :) Joku oli jättänyt taloyhtiömme roskakatokseen kassillisen kirjoja ja nappasin tämän siitä kassista yhden toisen kirjan kanssa. En ehtinyt edes takakantta lukea, joten pelkän kannan perusteella otin tämän mukaani.
Kirja kertoo suomalaisesta KK:sta, joka lähtee Pietariin luomaan uraa 1900-luvun alkupuolella. Uraa enemmän kirja kuitenkin kertoo KK:n naisseikkailuista ja hänen suhteestaan nuoreen kreivittäreen. Kirja on kurkistus Pietarin seurapiireihin ja ylellisiin juhliin. Joitakin synkempiä aiheita vilahtelee taustalla, mutta kokonaisuutena kirja on melkoisen kepeä. Kirjoitustyyli ei ole ihan perinteinen ja meni hetki tottua sen lukemiseen, mutta tyyli sopii kepeään aiheeseen oikein hyvin ja kirja tuli äkkiä luettua.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 15 (kirjan kansi on mielestäni ruma), 16 (en ollut ikinä ennen kuullut kirjasta), 17 (kirjassa juhlitaan) ja 48 (kirjassa on alle 150 sivua).